Olkakipu

LT, Ortopedian ja Traumatologian erikoislääkäri Jarmo Toivanen

Yli 35-vuotiaan olkakivun yleisin syy on olkaa vakauttavien lihasten epätasapaino. Olkakipu voidaan toisinaan yhdistää tiettyyn tapaturmaan. Yleisimmin oireet ovat alkaneet vähitellen ilman, että olkaan olisi kohdistunut iskua tai vääntöä.  Usein onkin mahdoton erottaa sitä, johtuuko olkakipu tapaturmasta vai onko kivun taustalla vanhenemiseen liittyvä luiden, lihasten, nivelrustojen ja jänteiden rappeutuminen. Iän lisääntyessä olkaluuta paikallaan pitävät lihakset heikkenevät. Tällöin olan suurten lihasten (olkalihas ja iso rintalihas) voima pyrkii nostamaan olkaluun pään ylöspäin olan laakeasta nivelmaljasta kättä kohotettaessa yli vaakatason. Tästä puolestaan seuraa se kiertäjäkalvosimen (subchapularis, supraspinatus, infraspinatus ja teres minor) jänteiden jääminen puristuksiin olkaluun pään ja olkalisäkkeen väliin (olan ahtaumatauti eli impingement oireyhtymä).

Ahtaumaoireyhtymäpotilas ei kykene yleensä työskentelemään kädet kohotettuina yli vaakatason. Jopa autolla ajo saattaa aiheuttaa olkaan kipua. Yöllinen leposärky on yleistä. Olassa on yleensä myös huono rasituksen sieto. Kipu tuntuu tyypillisesti olkavarren ulkosivulla, mutta voi säteillä aina kyynärpäähän ja sormiin asti. Myös niskan ja hartioiden särky on yleistä.

Usein olan ahtaumatautiin liittyy myös solisluun ja olkalisäkkeen välisen nivelen (acromio-claviculaarisen nivelen) nivelrikko eli nivelrustojen kuluma. Joissain tapauksissa AC-nivelen nivelrikko voi esiintyä ilman, että olassa olisi muuta vikaa.

Nuoremmilla (alle 35-vuotiailla) potilailla yleisin olkakivun aiheuttaja on synnynnäinen rakenteellinen väljyys. Niin sanotut yliolan urheilulajit (lentopallo, tennis, sulkapallo, uinti) saattavat vähitellen tehdä olan väljäksi. Tällöin olan nivelsiteisiin toistuvasti kohdistuva voima venyttää vähitellen nivelkapselia. Olkaluun pää pyrkii esim. tennissyötön aikana menemään osittain sijoiltaan (subluksoitumaan), jonka potilas aistii kipuna. Nuorten olkakipupotilaiden yösäryt johtuvat siitä, että olkaluuta nivelkuopassa pitävien lihasten rentoutuessa olka on osittain sijoiltaan aiheuttaen pehmytkudoksiin venytystä, joka aistitaan kipuna.

 

Hoito:

Työikäisten olkakipupotilaiden ensisijainen hoito on fysioterapia, tulehduskipulääkkeet ja kortisonipistokset. Leikkaushoitoa voidaan harkita vasta, jos em. hoitomuodoille ei ole vastetta 3-6 kuukaudessa.

Alkuvaiheen fysioterapialla pyritään kivunlievitykseen esim. kylmäpakkaushoidoilla ja sähköhoidolla. Heti kivun helpotettua aloitetaan olkaa vakauttavien lihasten (kiertäjäkalvosimen lihakset) vahvistaminen. Yleensä riittää, että potilaalle opetetaan ns. kuminauhajumppa (Thera Band). Potilaan tulisi jatkaa jumppaamista päivittäin ainakin puolen vuoden ajan. Yliolanurheilijoiden tulisi vahvistaa olkaa vakauttavia lihaksia koko aktiiviuransa ajan. Kuminauhajumppa olisi hyvä sisällyttää osaksi harjoitusohjelmaa.

Olkaan pistettävät kortisoni-pistokset helpottava tai jopa poistavat monien potilaiden olkakivut.  Kortisonipistoksien teho on parhaimmillaan kivun akuutissa vaiheessa. Pistokset annetaan yleensä kolmen pistoksen hoitokuurina. Jos kuitenkin osoittautuu, että ensimmäiselle pistokselle ei ole vastetta, niin toista pistosta ei yleensä kannata antaa. Pistokset annetaan 3-4 viikon välein. Olkaan pistetty kortisoni ei vastoin yleistä käsitystä aiheuta potilaalle luun haurastumista eli osteoporoosia.

Akuutissa vaiheessa tulehduskipulääkkeiden kipua poistava vaikutus saattaa jäädä vähäiseksi. Lääkettä kannattaa kuitenkin syödä kuuriluontoisesti esim. parin viikon ajan, jotta olan tulehdus saataisiin rauhoittumaan. Ennen fysioterapiaa olisi syytä ottaa vielä lisäannos tulehduskipulääkettä jumpanjälkeisen kivun vähentämiseksi. Jälkikäteen otettuna lääkkeen vaikutus on vähäisempi.

Leikkaushoito tulee kyseeseen, jos vaivat eivät ala selvästi helpottaa kortisonipistoksilla ja fysioterapialla. Joskus olkakipu ei reagoi kipuhoidoille ja kortisonille ollenkaan. Tällöin on turha jäädä odottamaan kivun helpottamista, vaan noidankehä on syytä katkaista leikkaushoidon avulla. On kuitenkin muistettava, että leikkaushoito on vain ns. noidankehän katkaiseva toimenpide. Parhaimmillaan leikkaus mahdollistaa asianmukaisen fysioterapian aloittamisen. Nuorten potilaiden hoidossa ei leikkaushoidolla ole yleensä sijaa.

Nykyään leikkaus tehdään joko kokonaan tai osittain tähystämällä. Yleensä olkalisäkkeestä muovataan ns. nivelhöylällä. Joskus toimenpiteeseen yhdistetään solisluun uloimman pään poisto.

Iän myötä kiertäjäkalvosimen jänteillä on taipumus rappeutua. Rappeutumisen ja olan ahtauden yhteisvaikutuksesta jänteisiin tulee aluksi rispaumaa (osittainen repeämä). Rispautumisen lisääntyessä jänteeseen kehittyy vähitellen reikä, jolla on ajan myötä taipumus suurentua.

Osittaisen repeämän hoito on rispaantuneen jänteen siistiminen. Kiertäjäkalvosimessa oleva reikä pyritään yleensä sulkemaan kiinnittämällä irronnut jänne takaisin paikalleen. Jos jänne on ollut kauan poikki (yli 3 kk) jänteen kiinnitys saattaa olla mahdotonta, koska jänne on vetäytynyt ja sen venyvyys on rappeuman takia vähentynyt. Toisaalta jänne saattaa olla niin hauras, että kiinnitykseen käytettävä lanka leikkaa jänteen läpi. Jos kiertäjäkalvosimen lihas on ollut kauan (3-6 kk) käyttämättömänä jännerepeämän takia, niin lihaksen toiminta ei palaa jänteen kiinnityksestä huolimatta.

Kiertäjäkalvosimen reiän sulkeminen ei ole itsetarkoitus. Tiedetään, että kiertäjäkalvosimen repeämä saattaa olla täysin oireeton. Yleensä kivut johtuvat hauislihaksen pitkänpään jänteen jäämisestä puristuksiin olkaluun ja olkalisäkkeen väliin. Jos hauislihaksen pitkänpään jänne on rispaantunut tai sen jäädessä ilman pehmytkudossuojaa jännekorjauksen jälkeen, se joudutaan katkaisemaan. Tämän toimenpiteen aiheuttama haitta potilaalle on vähäinen tai olematon.

Tapaturman seurauksena syntyneen repeämän hoitolinjan valinta  riippuu kliinisistä löydöksistä. Näissäkin tapauksissa valtaosa potilaista voidaan hoitaa ilman leikkausta. Kipu sinällään ei ole välitön leikkausaihe.  Jos olan lihastoiminta on tapaturman seurauksena loppunut (etenkin ulkokiertovoima), niin jänne tulisi kiinnittää kolmen kuukauden kuluessa. Kuitenkin on syytä erottaa kivun aiheuttama toiminnanvaje todellisesta lihaksen toimimattomuudesta.

Olkakipupotilaan kuvantamistutkimukset:

Tavallinen röntgenkuva on tärkein olkakipupotilaalle tehtävistä kuvantamistutkimuksista. Tästä ns. natiivikuvasta voidaan arvioida epäsuorasti kiertäjäkalvosimen jänteiden tila. Lisäksi voidaan arvioida sekä olkanivelen että olkalisäke-solisluunivelen nivelrikon aste.

Ultra-äänitutkimus ei juuri anna jatkotoimenpiteisiin vaikuttavaa lisäinformaatiota kunnollisen kliinisen tutkimuksen lisäksi. Mielestäni UÄ-tutkimuksesta voitaisiin kokonaan luopua olkapotilaiden diagnostiikassa.

Magneettitutkimusta ei yleensä tarvita olkakipupotilaiden diagnostiikassa. Varjoainetehosteisena tehtynä MRI-tutkimus on paikallaan silloin, jos epäillään tapaturman aiheuttaneen olkanivelen sisäisiä vaurioita. Joskus MRI-tutkimusta voidaan käyttää kiertäjäkalvosimen lihasten rappeuma-asteen arviointiin.

Olkakipupotilaan kuminauhajumppa:   

Olkaa stabiloivia (vakauttavia) lihaksia voidaan vahvistaa kuminauhalla. Käänny asiaan perehtyneeseen puoleen, joka voi valita sinulle sopivan vahvuisen kuminauhan. Kuminauhaharjoitteet voidaan suorittaa mainiosti kotona. On tärkeää että harjoitteet tehdään päivittäin. Perusperiaate on se, että liikkeet tehdään käsien ollessa vaakatason alapuolella. Jos olka kipeytyy harjoittelusta, niin on syytä vaihtaa harjoittelua, tai pitää taukoa muutaman päivän tai jopa viikon ajan.Tee jokainen harjoite 10 kertaa vuorotellen molemmilla käsillä. Pidä pieni tauko ja toista liikesarja 2-3 kertaa. Lisää toistoja lihasvoiman kehittyessä.
    

1.                                                    2.                                                     

                  

1. Kiinnitä kuminauha yläviistoon. Tartu molemmilla käsillä kuminauhan päihin ja vedä kuminauha alaviistoon vieden kyynärpäät vartalon viereen.  

2.  Kierrä kuminauha tiukasti selän taakse. Ota kuminauhasta kiinni ja työnnä kädet eteen suoriksi, palauta kädet koukkuun jarruttaen kuminauhan liikettä.                     

3.                                                    4.

                   

3. Kiinnitä kuminauha ensin noin vyötärön korkeudelle, esim. ovenkahvaan. Tartu kuminauhaan niin, että kyynärpää on kyljessä kiinni ja käsi vartalon sivulla. Vie käsi kuminauhaa kiristäen vatsan päälle ja  palauta rauhallisesti takaisin sivulle. Pidä kyynärpää koko liikkeen ajan kyljessä kiinni.

4. Laita kuminauha jalan alle. Kumarru eteenpäin tukien kädellä polveen. Vedä kuminauhaa kädellä kainaloa kohden vieden kyynärpäätä yläviistoo

 5.                                                     6.

            

5. Ota kuminauhasta kiinni kyynärpää kyljessä kiinni ja käsi vatsan päällä. Venytä kuminauhaa kiertämällä kättä ulospäin vartalon sivuille ja pidä kyynärpää kyljessä kiinni.

6. Laita nauha jalan alle. Koukista käsiä vuorotellen pitäen ylävartalo tiukkana ja ryhdikkäänä. Palauta käsi rauhallisesti suoraksi.

Kuvat © Jenni Toivanen